Eero Tarasti

Eero Tarasti toimi musiikkitieteen professorina 1984–2016 Helsingin yliopistossa ja sitä ennen Jyväskylän yliopistossa. Hän on maailman johtavia semiootikkoja, joka perusti 1988 kansainvälisen semiotiikan instituutin Suomeen ja toimi vuosina 2004–2014 myös semiootikkojen maailmanjärjestön presidenttinä. Tarasti on kunniatohtori Indiana Universityssä, Viron musiikkiakatemiassa, Sofian New Bulgarian Universityssä ja Université Aix-Marseillessa. Hän on ollut vierailevana professorina mm. Sorbonnen yliopistossa Pariisissa, Tarton yliopistossa ja Minnesotan yliopistossa. Hänen eri kielille käännetty tieteellinen tuotantonsa käsittää 32 teosta. Hän kuuluu lukuisiin kansainvälisiin tiedeyhteisöihin, ja hänet on valittu niin Suomen Tiedeseuran, Academia Europaean kuin Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi. Tieteellisessä toiminnassa Tarasti on keskittynyt semiotiikan teoriaan ja filosofiaan sekä taiteisiin, erityisesti musiikkiin. Hän on tutkinut mm. Wagneria, Sibeliusta, Villa-Lobosia ja ranskalaisia säveltäjiä.

Vuonna 2016 Tarasti perusti Kulttuuriperintöjen akatemian, Academy of Cultural Heritages (ACU) -instituution, joka toimii Suomessa ja Kreikassa; hän on sen puheenjohtaja.

Tarasti on opiskellut myös musiikkia Sibelius-Akatemiassa, Wienissä, Pariisissa, Rio de Janeirossa ja Bloomingtonissa. Hän on esiintynytkin pianistina ja kamarimuusikkona. Umberto Econ ja Julia Kristevan tapaan Tarasti on myös kirjailija: hänen ensimmäinen romaaninsa Professori Amfortasin salaisuus ilmestyi suomeksi, viroksi ja ranskaksi vuonna 2000. Toinen romaani julkaistiin ranskaksi nimellä Retour à la Villa Nevski ja italiaksi nimellä L’eredità di Villa Nevski 2014.



Takaisin edelliselle sivulle