Eero Lehtimäki

clarinet

Fredrika Mikkola

violin

Graciane Finzi

säveltäjä

Vuonna 1945 syntynyt Graciane Finzi syntyi Marokossa ja opiskeli lapsena musiikkia konservatoriossa Casablancassa, jossa hänen vanhempansa toimivat opettajina. 10-vuotiaana hän aloitti piano-opinnot Pariisin konservatoriossa mutta valitsi viisi vuotta myöhemmin pääaineekseen säveltämisen. Finzi tunnetaan erityisesti oopperoista, joita ei kuitenkaan tiettävästi ole esitetty Suomessa. Hän säveltää myös musiikkiteatterille, äänelle, soolosoittimille, kamariyhtyeelle ja orkesterille. Teoksissaan hän yhdistelee usein kansanmusiikkia ja muita genrejä. 

Kuva: Jean-Baptiste Millot

Hanna-Kaarina Heikinheimo

huilu

Tulossa...

Johanna Rusanen-Kartano

sopraano

Dramaattinen sopraano Johanna Rusanen-Kartano tunnetaan paitsi oopperarooleistaan myös eri musiikkilajeja yhdistelevänä laulajana ja komediennena. Lauluopinnot hän aloitti Sibelius-Akatemiassa vuonna 1991 opettajinaan Matti Tuloisela ja Anita Välkki. Akatemian maisteritutkinnon lisäksi hän on opiskellut Berliinissä ja Wienissä.

Rusanen-Kartano voitti Timo Mustakallio -laulukilpailun 1995 ja yhdessä Camilla Nylundin kanssa Lappeenrannan laulukilpailun 1996. Suomen kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien ensiesiintymiset tapahtuivat 1997. Sen jälkeen esiintymisiä on ollut myös mm. Berliinin Deutsche Operissa, Moskovan Bolshoi-oopperassa, Torinon Teatro Regiossa, Teatro Municipal de São Paulossa sekä Deutsche Oper am Rheinissa. Rusanen-Kartano on esiintynyt kotimaisten musiikkijuhlien lisäksi mm. Chicagon Grant Park Music -festivaaleilla, Varsovan Beethoven-festivaaleilla ja Lontoon BBC Proms -festivaaleilla. Iitin musiikkijuhlilla hän on aiemmin vieraillut vuosina 2007 ja 2012.

Rusanen-Kartanon lukemattomia oopperarooleja ovat olleet mm. Kokkosen Viimeisten kiusausten Riitta, Sallisen Kullervon äiti, Puccinin Tosca ja Turandot, Verdin Kohtalon voiman Leonora, Wagnerin Tannhäuserin Venus, Lohengrinin Ortrud sekä Tristan ja Isolden Isolde. Erikoisimpiin rooleihin kuuluu Louchi Turun Logomossa maailmanensi-iltansa saaneessa Müller-Berghausin Die Kalewainen in Pochjola -oopperassa. Vuonna 2020 hän lauloi Kansallisoopperan poikkeustilanteessa tuottamassa Covid fan tutte -oopperassa, ja 2021 hän debytoi Brünnhilden roolissa Ring-produktioon kuuluvissa Wagnerin oopperoissa Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho. Kuluneen kevään aikana hän on tähdittänyt Waltteri Torikan kanssa Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperaa Turun kaupunginteatterissa.

Rusanen-Kartano on esiintynyt paljon myös orkesteri- ja oratoriosolistina. Hänen monipuoliseen ohjelmistoonsa kuuluu lisäksi liedejä, operetteja, musikaaleja ja elokuvasävelmiä sekä jazzstandardeja. Hänen laulu- ja puheääntään on kuultu elokuvissa Beauty and the Beast (Kaunotar ja hirviö) ja Yksisarvisen salaisuus.

Johanna Rusanen-Kartano sai Karita Mattila -palkinnon 2001 ja Grammy-palkinnon Varsovan filharmonisen orkesterin kanssa tehdystä Penderecki conducts Penderecki -levytyksestä 2017. Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin 2021.

Katariina Ruokonen

viola

Kazutaka Morita

percussion

Lasse-Matti Laakso

alttoviulu

Lasse-Matti Laakso aloitti viulunsoiton opinnot Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa 1985. Alttoviulu valikoitui soittimeksi Pekka Jylhän opastuksessa vuonna 1992. Myöhemmin Laakso on opiskellut alttoviulunsoittoa Helsingin konservatoriossa Sari Aallon ja Markus Sarantolan johdolla sekä Ron Ephratin ja Vladimir Mendelssohnin oppilaana hollantilaisessa Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa, josta hän valmistui 2004. Opintojen jälkeen Laakso on toiminut orkesteri- ja kamarimuusikkona mm. Rotterdamin filharmonisessa orkesterissa, Lapin kamariorkesterissa, Suomen kansallisoopperan orkesterissa, Tampere Filharmoniassa ja vuodesta 2010 alkaen nykyisen orkesterinsa Sinfonia Lahden alttoviuluryhmässä.

Kuva: Marco Borggreve

Laura Mikkola

Artistic director, piano

Los Jefes

Klassinen rock, soul, blues ja funk

Jussi Mikkola, saksofoni & laulu; Pekka Pulkkinen, kitara; Timo Makkonen,
kitara; Sakari Melander, basso; Riku Ahola, rummut

Los Jefes on vuonna 2011 Helsingissä perustettu rokkia soittava viisihenkinen yhtye. Lakien säätämisen, tarkastamisen ja tulkinnan sekä kouluttamisen ja kiertämisen vastapainona lakimiesviisikko kääntää bändin muodossa nupit kaakkoon ja antautuu musiikin pauloihin. Viileän eleettömästä ja matalasta profiilista huolimatta yhtye on saavuttanut vuosien aikana suurta suosiota erityisesti valtionhallinnon eri toimielinten henkilöstön keskuudessa. Bändin settilista on taattua 1970–90-luvun rehellistä rokkia, josta jokainen c-kasetin kuluttaja löytää tiensä nuoruusmuistojen parhaisiin hetkiin.

Yhtyeen kotisivut

Mari Pakarinen

trumpet

Marja Talka

oboe

Tapiola Sinfoniettan oboen varaäänenjohtaja Marja Talka aloitti oboensoiton yhdeksänvuotiaana Lappeenrannan musiikkiopistossa vuonna 1981 opettajanaan Timo Lehtonen. Lappeenrannassa oli mahdollisuus soittaa monissa puhallinorkestereissa ja kamariyhtyeissä, ja harrastus jatkui Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa päätyen lukion jälkeen akatemian ammattiopintoihin. Talkan opettajia ovat olleet mm. Matti Jylhä-Vuorio, Sven-Erik Paananen, Jorma Valjakka, Jouko Teikari ja Aale Lindgren. Lisäoppia hän on saanut myös mestarikursseilla mm. oboisteilta Ingo Goritzki, Helen Jahren, Jack Tys, Albrecht Meyer, Nicholas Daniel ja Hélène Devilleneuve.

Talkan toimenkuvaan kuuluu myös englannintorven ja oboe d'amoren soitto. Hän soittaa mielellään Bachia, Schumannia ja Mozartia mutta pitää myös poikkitaiteellisista konserteista ja yleisötyöstä. Tapiola Sinfoniettan ohessa hän on soittanut useissa puhallinorkestereissa, Lappeenranta Ensemblessä ja Zagros-yhtyeessä.

Kuva: Esko Keski-Oja

Mia Kari

käyrätorvi

Mia Kari on työskennellyt Sinfonia Lahden käyrätorviryhmän varaäänenjohtajana vuodesta 1996. Musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2004 valmistunut Kari on orkesterityön ohella soittanut paljon kamarimusiikkia ja toiminut avustajana useimmissa suomalaisissa sinfoniaorkestereissa. Hän myös opettaa käyrätorvensoittoa Keskisen Uudenmaan musiikkiopistossa. Muusikkotyön ohella Kari toimii monissa luottamustoimissa ja on mukana erilaisten tapahtumien organisoinnissa. Vapaa-aikana hän neuloo ja harrastaa pyöräilyä ja hiihtoa.

Kuva: Marco Borggreve

Mikkelin kaupunginorkesteri

orchestra

St. Michel Strings, based in the city of Mikkeli in eastern Finland, is a professional string ensemble of 12 full time musicians. St. Michel Strings dates back to 1903, when a small town of only a few thousand residents had a local music association that founded an orchestra. The ensemble had far higher aspirations than its amateur status. It eventually became a full time professional ensemble, and in 1990 became one of the cultural organizations publicly funded by the city of Mikkeli. From autumn 2012 to summer 2016, the orchestra’s Music Director was Sasha Mäkilä. Conductors Erkki Lasonpalo and Daniel Raiskin acted as the orchestra’s artistic partners during 2017–2019. Erkki Lasonpalo has been appointed chief conductor of the orchestra since 2020.

St. Michel Strings has won acclaim for its innovative programming of works for strings and is also known for its eagerness to collaborate with young composers from Finland and abroad. In order to diversify its concert offerings St. Michel Strings engages in numerous partnerships regularly performing joint concerts with other ensembles. The chamber configuration of the ensemble enables easy mobility. St. Michel Strings is capable of providing a full and authentic concert experience even without a conductor.

Among its recent accomplishments, St. Michel Strings participated in the prestigious Great Mountains Music Festival in South Korea in summer 2013, and its recording Adagio, conducted by Grammy Award-winning conductor and composer José Serebrier, got Latin Grammy Award nomination. Recently St. Michel Strings has collaborated with soloists such as violinist Zia Hyunsu Shin, cellist Jian Wang and pianist Olli Mustonen. Celebration of the 150th anniversary of Jean Sibelius included St. Michel String’s tour in South Korea and China in March 2015 with Sibelius’ music.

Nicke Lignell

näyttelijä

Nicke Lignell on tullut yleisölle tutuksi teatterin, televion ja elokuvien kautta. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi 1991 ja teatteritaiteen maisteriksi 1995. Vuosien mittaan hän on esiintynyt niin elokuvissa kuin TV-sarjoissa ja viihdeohjelmissakin mutta palannut säännöllisesti ammattinsa juurille - teatteriin.

Valmistuttuaan Lignell näytteli vakituisesti Viirus-teatterissa. Freelancer hän on ollut vuodesta 1993 lähtien, jolloin hänellä oli iso rooli Anna-Leena Härkösen romaaniin pohjautuvassa ja Claes Olssonin ohjaamassa elokuvassa Akvaariorakkaus. Viime vuonna ensi-iltaan tuli elokuva Rikinkeltainen taivas,joka perustuu Kjell Westön samannimiseen menestysromaaniin. Se on jo kuudes Claes Olssonin elokuvaohjaus, jossa Lignell näyttelee.

Lignell on toiminut myös juontajana ja keikkaillut laulajana eri kokoonpanojen solistina. Teattereissa hän on tehnyt puheroolien lisäksi musikaalirooleja. Televisiossa Lignell esiintyy parhaillaan suositussa Syke-televisiodraamassa, kirurgin roolissa.

Kuva: Pasi Liesimaa

Okko Kamu

conductor

Otto Virtanen

fagotti

Otto Virtanen aloitti musiikkiopintonsa 6-vuotiaana pianonsoitolla Ylä-Satakunnan musiikkikoulussa opettajanaan Vesa-Matti Tastula. Fagotinsoittoa hän on opiskellut 15-vuotiaasta alkaen Tampereen konservatoriossa Stig Forsmanin, Sibelius-Akatemiassa László Haran ja Jussi Särkän, Tanskan kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa Asger Svendsenin sekä Pariisin konservatoriossa Pascal Gallois’n johdolla.

Virtanen suoritti fagottidiplomin vuonna 1997 erinomaisin arvosanoin, valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2000 ja soitti ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian Soiva Akatemia –konserttisarjassa keväällä 2002. Hän on toiminut fagotistina Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1995 – 1999 sekä Tampere Filharmoniassa vuosina 1999 – 2004. Syksystä 2004 alkaen hän on soittanut nykyisessä toimessaan Radion sinfoniaorkesterin 1. soolofagotistina.

Orkesterimuusikkouden lisäksi Otto Virtanen on aktiivinen kamarimuusikko ja monipuolinen instrumenttinsa sanansaattaja. Hän on esiintynyt kotimaassaan useiden orkesterien solistina, tehnyt Yleisradiolle lukuisia nauhoituksia sekä esiintynyt monilla kotimaisilla musiikkifestivaaleilla. Muun muassa näissä yhteyksissä sekä pianisti-säveltäjä Kirmo Lintisen seurassa hän on tullut toimineeksi yhteistyössä useiden suomalaisten säveltäjien kanssa ja soittanut paljon kantaesityksiä ja Suomen ensiesityksiä useistakin fagottikirjallisuuden merkkiteoksista kuten Jouni Kaipaisen ja André Jolivet’n konsertoista, Nikos Skalkottasin Sonata Concertantesta tai Luciano Berion Sequenzasta. Konserttiohjelmissaan hän yhdistelee mieluusti eri aikakausien teoksia aina varhaisesta barokista 2000-luvulle saakka. Lisäksi hän on sovittanut ja säveltänyt musiikkia erilaisille, useimmiten puupuhaltimia sisältäville kokoonpanoille.

Pauliina Koskela

käyrätorvi

Pauliina Koskela aloitti käyrätorvensoiton Keskisen-Uudenmaan musiikkiopistossa Jukka Kasperin opissa. Sieltä hän jatkoi Sibelius-Akatemiaan, jossa suoritti A-tutkinnon vuonna 2005 opettajanaan Erja Joukamo-Ampuja. Koskela valmistui musiikin maisteriksi muutamaa vuotta myöhemmin.

Vuonna 2000 hän voitti ensimmäisen palkinnon käyrätorvien sarjassa Lahden valtakunnallisissa puhallinkilpailuissa.

Koskela on toiminut freelance-muusikkona Helsingissä ja työskennellyt mm. RSO:ssa, Sinfonia Lahdessa, Kansallisoopperassa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän aloitti työt Tampere Filharmoniassa keväällä 2011 ja toimii siellä käyrätorven varaäänenjohtajana.

Orkesterityön lisäksi Koskela soittaa aktiivisesti kamarimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa.

Pertti Salolainen

Iitin musiikkijuhlien kuvataiteilija

Helsinkiläinen kauppatieteiden maisteri, ministeri ja suurlähettiläs Pertti Salolainen tunnetaan pitkästä poliittisesta urasta kansanedustajana, kokoomuspuolueen johtajana sekä ulkoministerinä ja kauppa- ja teollisuusministerinä eri vaiheissa vuosina 1970–1996 ja 2007–2019. Hänestä tuli 1990-luvulla myös pääneuvottelija, kun Suomea luotsattiin ensin ETA:n ja myöhemmin EU:n jäseneksi. Ennen kansanedustajuuttaan 1960-luvulla Salolainen toimi Yleisradiossa toimittajana ja tuottajana, BBC World Servicen suomenkielisen toimituksen toimittajana Lontoossa ja sen jälkeen Ylen Lontoon-kirjeenvaihtajana. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs Lontoossa. Tuolloin hän oli mm. perustamassa suomalais-brittiläistä kauppakamaria.

Salolainen löysi luonnon ja luontovalokuvauksen jo nuorena. Vuonna 1972 hän oli perustamassa Suomen WWF:ää, joka otti ensimmäiseksi suojelutyön kohteeksi häviämisen partaalla olleen merikotkan. Eduskuntaan Salolainen perusti ympäristö- ja luontoryhmän vuonna 1979, jonka jäsenet ottivat asiakseen ympäristöministeriön perustamisen. Ministeriö perustettiin 1983.

Luontorakkaus ja luontokuvausharrastus ovat vieneet Salolaista saaristosta Lappiin ja välillä maailman ääriin asti. Ministerin arvonimen lisäksi hän on saanut lukuisia ulkomaisia ja kotimaisia tunnustuksia ja ansio- ja arvomerkkejä; Suomessa mm. Suomen Leijonan ritarikunnan suurristin ja Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin. Lontoon City myönsi suurlähettiläs Salolaiselle nk. vapaakansalaisen arvon 1998. Vuonna 2017 hän sai kuningatar Elisabet II:lta arvonimen Commander of the Order of the British Empire (brittiläisen imperiumin komentaja), CBE.

Eikä Salolaiselle musiikkikaan ole vierasta: hän soittaa jazz-huuliharppua.

Saima Malmivaara

sello

17-vuotias Saima Malmivaara aloitti sellonsoiton viisivuotiaana. Syksystä 2021 alkaen hän on opiskellut Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Tuomas Ylisen oppilaana ja myös Jousiakatemiassa opettajinaan Ylisen lisäksi Tuomas Lehto ja vierailevat opettajat. Saima sai ensimmäisen palkinnon Salon sellokilpailun 9–13-vuotiaiden sarjassa vuonna 2019 ja toisen palkinnon Porvoon sellokilpailun 13–15-vuotiaiden sarjassa 2021. Hänet palkittiin lisäksi parhaasta Sebastian Fagerlundin Recitativo-teoksen esityksestä. Turun sellokilpailussa 2022 hän ylsi kilpailun kuopuksena välierään, ja hänet palkittiin kahdella erikoispalkinnolla.

Keväällä 2022 Saima soitti Radion sinfoniaorkesterin Nuorten solistien konsertissa Edgar Elgarin sellokonserton 1. osan. Kamarimusiikkiopetusta Saima on saanut mm. Petri Aarniolta, Tuomas Lehdolta sekä muusikkovanhemmiltaan Liisa ja Janne Malmivaaralta. Tänä keväänä trio, johon kuuluvat Albert Sahlström, viulu, Saima Malmivaara, sello ja Isabella Pätiälä, piano, sai tunnustuspalkinnon Ilmari Hannikainen -pianokamarimusiikkikilpailun kansallisessa sarjassa. Trio on opiskellut myös kamarimusiikkivaihdossa Colburn Schoolissa Los Angelesissa.

Tapio Liinoja ja Olli Ahvenlahti

Duo

Tuomas Ylinen

cello

Veera Pesu

oboe

Musiikin Maisteri Veera Pesu syntyi Kuusankoskella ja muutti pian perheensä mukana Savitaipaleelle. Lähin musiikkiopisto löytyi Lappeenrannasta ja siellä häntä opettivat oboetaiteilijat  Timo Lehtonen ja Matti Jylhä-Vuorio.

1989 Pesu aloitti opinnot Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla, jossa häntä opettivat Jorma Valjakka ja Aale Lindgren.  Hän on täydentänyt oboensoiton opintojaan Thomas Indermühlen ja Erik Niord Larsenin johdolla sekä lukuisilla mestarikursseilla.

Ensikonsertin Sibelius-Akatemiassa hän piti keväällä 2003. Vuodesta 1997 lähtien Veera Pesu soitti Turun Filharmonisessa orkesterissa, ja vuosina 1998-2005 hän toimi sen oboeryhmän äänenjohtajana. Hän on esiintynyt useita kertoja myös orkesterin solistina.

Keväästä 2005 alkaen Veera Pesu on toiminut Suomen Kansallisoopperan orkesterissa oboen vuorottelevana äänenjohtajana. Hän on lisäksi soittanut Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa useana kesänä.

Veera Pesu on esiintynyt kamarimuusikkona mm.  Rauman Festivossa, Korsholman musiikkijuhlilla, Savonlinnan oopperajuhlilla, Nauvon Kamarimusiikkipäivillä ja Crusell-viikoilla Uudessakaupungissa. Hän on Il Vento-puhallinkvintetin jäsen.

Veera Pesu on kantaesittänyt useita suomalaisia  teoksia mm. säveltäjä Riikka Talvitien Neljä pientä taikaa sekä Muistin pitkä jyrinä-teoksen oboelle ja mieskuorolle yhdessä Ylioppilaskunnan Laulajien kanssa.

Kuva: Jaakko Paarvala

Waltteri Torikka

baritoni

Waltteri Torikka esiintyi ensimmäisen kerran Iitin musiikkijuhlilla yhdessä sopraano Marjukka Tepposen kanssa vuonna 2010, jolloin kumpikin oli juuri voittanut sarjansa Lappeenrannan laulukilpailussa.

Baritonin uran alkuna voidaan pitää lukioaikaista tamperelaista Postiklubi-bändiä, joka voitti Torikan sanoituksella rock-lyriikan SM-kilpailun 2002. Bändiaikojen jälkeen Torikka kävi piano- ja laulutunneilla Tampereen konservatoriossa ja aloitti myöhemmin urkujensoiton opinnot Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin osastolla. Varusmiessoittokunnassa käydyn armeijan jälkeen voiton veivät kuitenkin lauluopinnot Pekka Kähkösen johdolla. Torikka valmistui sekä Sibelius-Akatemiasta että Kööpenhaminan kuninkaallisesta ooppera-akatemiasta vuonna 2012. Hän opiskeli myös Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa Roland Hermannin johdolla vuonna 2008. Pro Musica -säätiö valitsi hänet 2014 Vuoden nuoreksi muusikoksi.

Myös Martti Talvela -palkinnon saaneen Torikan ohjelmisto ulottuu oopperapäärooleista ja vaativasta klassisesta ohjelmistosta aina viihde- ja elokuvamusiikin klassikoihin. Debyyttialbumi ”Sydän” Jyväskylä Sinfonian kanssa myi platinaa Suomessa ennätysajassa. Esiintyjänä hän onkin yhtä lailla kotonaan suurilla areenoilla kuin intiimeissä saleissa. Isoista areenoista mm. Suomen kansallisooppera, Savonlinnan oopperajuhlat, Kööpenhaminan kuninkaallinen ooppera, Festival d'Aix-en-Provence, Royal Albert Hall ja Helsingin olympiastadion ovat tulleet hänelle tutuiksi. Torikan oopperarooleihin ovat kuuluneet mm. Don Giovanni, Jevgeni Onegin ja Cosi fan tutten Guglielmo. BBC:n sinfoniaorkesterin solistina hän debytoi Sibeliuksen Kullervo-sinfonian nimiroolissa Lontoon Proms-festivaalilla ja Lahden Sibelius-festivaalilla 2015.

Television Tähdet tähdet ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmistakin tunnetuksi tullut Torikka muistetaan myös Tuomas Kantelisen Mannerheim-oopperan pääroolista Ilmajoen musiikkijuhlilla. Kuluneen kevään aikana hän on esittänyt Johanna Rusanen-Kartanon tavoin pääosaa Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperassa Turussa. Heinäkuussa saa kantaesityksensä teos Ihmiset suviyössä Hämeenkyrön festiwaaleilla, jonka taiteellisena johtajana Torikka toimii. Paavo Korpijaakon säveltämä ooppera perustuu F. E. Sillanpään samannimiseen romaaniin. Päärooleissa esiintyvät Waltteri Torikka, Johanna Rusanen-Kartano, Tuomas Miettola, Päivi Nisula ja Ilkka Hämäläinen. Ja Savonlinnan oopperajuhlilla Torikka laulaa Papagenon roolin Mozartin iki-ihanassa Taikahuilussa.

Kuva: Warner Music Finland

Žibuoklė Martinaitytė

säveltäjä

Liettualaista säveltäjää Žibuoklė Martinaitytėä kutsutaan Baltian nykymusiikin suureksi kansainväliseksi nimeksi. Mainetta on tuonut erityisesti hänen kamari- ja orkesterimusiikkinsa. Martinaitytė opiskeli 1979–1991 musiikkia Juozas Naujalis -taidekoulussa Kaunasissa ja aloitti sen jälkeen varsinaiset sävellysopinnot Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa Vilnassa. Valmistuttuaan 1997 hän osallistui moniin sävellystyöpajoihin ja -kursseille Euroopassa opettajinaan mm. puolalainen Boguslaw Schäffer ja suomalainen Magnus Lindberg.

Nykyään Martinaitytė asuu New Yorkissa mutta viettää osan aikaa myös Euroopassa. ”Musiikin tekstuuritaikuriksi” nimetyn Martinaitytėn sävellykset ovat täynnä energiaa ja käsittelevät usein kauneuden teemaa. On sanottu, että hänen musiikkinsa on minimalistista mutta samaan aikaan suurta. Hän on suosinut epätavallisia soitinnuksia, joissa korostuvat matalan rekisterin äänet. Hän myös haastaa soitinten teknisiä rajoja. Soololevy In Search of Lost Beauty (”Kadonnutta kauneutta etsimässä”) vuodelta 2019 sai sekä parhaan säveltäjän että parhaan albumin palkinnot Global Music Awards -kilpailussa.

2021 julkaistiin levy Saudade, joka sisältää Martinaitytėn kolme teosta sinfoniaorkesterille sekä Chiaroscuro-trilogian pianolle ja jousiorkesterille. Chiaroscuro (eli ”valohämy” maalaustaiteessa), joka kantaesitettiin Vilnassa 2017, kuullaan kesällä Iitin musiikkijuhlilla. Uusin levy Ex Tenebris Lux sisältää mm. sellolle ja jousiorkesterille sävelletyn teoksen, jonka nimi on mielenkiintoisesti suomenkielinen Sielunmaisema. Neliosainen teos kuvastaa säveltäjän käsitystä sielunmaisemasta eri vuodenaikoina. Sielunmaisema teemana puolestaan liittyy kysymykseen kulttuuri-identiteetistä. Martinaitytė voitti vuonna 2010 parhaan orkesteriteoksen palkinnon Liettuan säveltäjäliiton järjestämässä sävellyskilpailussa. Sen jälkeen hän on saanut useita muitakin palkintoja, esimerkiksi Liettuan valtion kulttuuri- ja taidepalkinnon sekä Guggenheim-stipendin Yhdysvalloissa.